Omistajuuden tunne – se pieni ero

MITEN TEHDÄ SE PIENI ERO – OMISTAJUUDEN TUNNE

Tähän teemaan minulle on tuore omakohtainen kokemus.

Sain talven aikana mahdollisuuden päästä suorahakuyhtiöömme partneriksi. Huomasin sen hyvän henkisen muutoksen, minkä pienikin omistajuus toi suhteessa työhön, työn vaatimaan joustoon, stressinhallintaan sekä aiempaa välittävämpään asenteeseeni työyhteisöämme kohtaan. Koin omistajuuden myötä vahvemmin työssämme olevamme ”me”. Tästä tunteesta täytyy pitää huolta.

Asiakkaat nostavat organisaatiokoosta riippumatta haluttujen työntekijä -ominaisuuksien kärkeen yrittäjämäisen asenteen eli vahvan sisäinen tavoitteellisuuden, sitoutumisen aikaansaamiseen ja joustavan asenteen työhön. Teenkö tässä omaa bisnestä vai olenko vain töissä? Ero on valtava ja se näkyy tuloksellisuuteen, asiakaskokemukseen, tehokkuuteen ja työn intoon. Miten omistajuuden asennetta voi lisätä johtamisen keinoin?

1. Selkeät tavoitteet. Niistä se tavoitteellisuus lähtee. Tavoitteiden kautta ohjaaminen on selkeää, priorisoivaa ja parhaimmillaan innostavaa. Katse on siinä, missä jo näemme etenevämme oikein askelin. Tärkeää on, että tavoitepuheesta välittyy tunne, että juuri sinä, minä ja me kaikki vaikutamme asiaan. Omistajuus onnistumiseen on tässä.

2. Pyydä asettamaan omat tavoitteet. Työn perustehtävä tuo tekemiselle tietyt raamit. Itseohjautuva ja kehityshaluinen ihminen on myös itse taitava asettamaan tavoitteita. Kysykin häneltä: Mitä tavoitteita haluaisit itse asettaa? Se lisää omistajuutta. Ja miten fiksuja, kehittäviä tavoitteita tuletkaan kuulemaan!

3. Palkitseminen. Se nostaa suoritustasoa. Osoita miten tavoitteiden saavuttaminen ja niiden ylittäminen palkitaan. Yksilön ja-/tai yhteisön taloudellisen palkitsemisen lisäksi kannattaa hyödyntää yhteisöllinen ja henkilökohtainen muu palkitseminen. Satsaus tähän kääntyy tulokseksi.

4. Etenemisen jatkuva noteeraaminen. Pidä tavoitteet ja edistymisen askeleet elossa.
Menestystarinat, saavutetut tai saavutettavissa olevat, pitävät fokuksen ja nostaa kunnianhimon kulttuuria. Näin ruokit myös oma-aloitteista, vastuuta ottavaa kulttuuria, jossa ratkotaan ongelmia jo ennakoivasti. Pahin moka on jättää tavoitteet pölyttymään seuraavaan tavoitekeskusteluun asti.

5. Yhtenen arviointi. Tiimin agendalle voi tuoda kvartaaleittain yhteisen keskustelun siitä, missä olemme edenneet tavoitteiden mukaisesti ja missä voisimme lisätä mahdollisuuksia onnistumisille. Tällainen työyhteisö kehittyy ja innovoi jatkuvasti ja kykenee reagoimaan nopeammin myös prioriteettien muutoksiin. Arvioinnin läpinäkyvyys on tärkeää.

6. Avuliaisuus. Tämä on kaikkien työyhteisöjen suosikki-asenne. Jos tarvitsen apua ja kollegan näkemystä niin voin sen sanoa, voin pyytää apua ja siihen jopa suhtaudutaan hyvin. Avuliaisuus on työyhteisön perusturvallisuuden tunteita.

7. Mikro-omistus. Harkitse, olisiko se teilläkin mahdollista. Pienikin omistajuus tekee ison eron. Se on vipu, joka vääntää ylemmäs halun huolehtia ”meistä” ja tukea vieläkin enemmän kokonaisuuden onnistumista.

8. Oman tavoitteellisuuden ohjaaminen. Aktiivinen, suunnitelmallinen ote ennustaa aikaansaamista. Mielekkäiden tavoitteiden on hyvä liittyä työn lisäksi muihinkin elämänalueisiin. Menestyvillä ihmisillä on useimmiten enemmän kuin vain yksi fokus. Se tukee myös jaksamista ja ruokkii inhimillistä elämän monipuolisuuden arvoa. Ja eikös se ole innostavaa! Miltä sinun tavoite-palettisi näyttää tällä hetkellä?

Artikkeli julkaistu toimitettuna Kauppalehden digitaalisessa versiossa 10.3.2015

 

Avainsanat: